Kiviset markkinat
Vision Creative Director Kasperi Heikkilä katsoo menneisyyteen uuden blogisarjan ensimmäisessä osassa. Brändit, logot, jinglet ja kaikkialla silmiin hyppivät pop-up mainokset – mainonnan ja markkinoinnin ympärillä pyörivä pöhinä ja visuaalinen ärsyke koetaan moderniksi ilmiöksi. Mutta pitääkö tämä mielikuva todella paikkansa? Ja millaista ylipäätänsä oli markkinointi historian eri aikakausina?
Käsitellessä markkinoinnin kaltaista laajaa aihetta, on hyvä pohtia mitä termillä ylipäätänsä tarkoitetaan. Yksinkertaisesti määriteltynä markkinointi on suostuttelua, jonka tarkoitus on saada jokin asia näyttämään mahdollisimman positiiviselta toisen henkilön silmissä. Lienee yksinkertaisinta, että tämän blogin kontekstissa sana markkinointi sidotaan eritoten tarkoittamaan kaupallista mainontaa.
Kun Prometheus innovoi tulen
Ihmiset ovat käyneet keskenään kauppaa paljon ennen kirjoitustaidon keksimistä. Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö esivanhempamme olisi kilpaa kehuneet oravannahkojensa ensiluokkaista laatua. Ilman kirjoitettua aineistoa tietomme näistä kulttuureista on kuitenkin harmillisen rajoittunutta.
Ensimmäisten sivilisaatioiden synty Välimeren alueelle mullisti kaupankäynnin ja sitä kautta markkinoinnin. Suuret suojatut kaupungit, maanviljely, kauppareitit ja kirjoitustaito kylvivät siemenet kansainvälisen kaupan ja kilpailun kehittymiselle.
Antiikin ajan markkinointi muistutti monelta osin modernia mainontaa. Esimerkiksi egyptiläiset tekivät papyruksesta mainosesitteitä ja -julisteita. Kreikkalaisten keskuudessa taas oli yleistä signeerata saviruukut laadun takuuksi ja roomalaisten mainokset olivat upeita seinämaalauksia.
Nimeni on Ozymandias
Henkilöbrändäystä käsitellään nykyään paljon, mutta antiikin ajan ihmiset olivat siinä mestareita. Ei ole sattumaa, että vielä tuhansia vuosia jälkikäteen me muistamme antiikin suurhenkilöiden nimet, vertaamme omia saavutuksiamme heihin ja teemme heistä kertovia elokuvia, kirjoja sekä videopelejä.
Antiikin kuninkaat ja johtajat käyttivät omaisuuksia siihen, että heidät muistettaisiin. Tunnetuimpia näistä tempauksista lienevät Egyptin pyramidit, jotka olivat hautakammioiden lisäksi isoja PR-projekteja. Johtajien julkisuudenkipeys on myös jäänyt moderniin kieleen – englanninkielen heinä- ja elokuuta tarkoittavat July ja August tulevat parituhattavuotta sitten Roomaa hallinneiden diktaattorien nimistä.
Kaikki julkisuuskampanjat eivät kuitenkaan olleet näin mahtipontisia. Esimerkiksi mesopotamialaisten Nebukadnesar muistutti olemassaolostaan tiiliskiviin painettujen symbolien muodossa ja roomalaisilla oli tapana lyödä kolikoihin suurmiesten rintakuvia.
Leipää ja sirkushuveja
Siinä missä yritykset ja brändit nykyään rahoittavat festareita ja urheilujoukkueita, myös antiikin Roomassa tapahtumilla oli usein varakas sponsori. Areenataistelut, kilpa-ajot ja näytelmät olivat nimittäin tehokas konsti saada positiivista huomiota.
Gladiaattorien sponsorointi oli erityisen suosittua. Eikä ihme, suosituimmat gladiaattoritaistelijat olivat oman aikansa supertähtiä. Verisen lajin luonteen takia sijoitus oli kuitenkin riskialtis – areenataistelussa elinajanodote oli lyhyempi kuin nykyään golfkentällä.
Varmempi sijoitus olikin runoilijat. Vaikka antiikin Roomassa ei ollut sananvapautta siinä mielessä miten me sen käsitämme, niin vain kaikkein teräväkielisimmät satiirikot erityisen pahamaineisen hallitsijan alla yleensä päätyivät päätä lyhyemmäksi.
Haluatko digitaalisen markkinoinnin, joka toimii?
Markkinoinnin keinot ovat muuttuneet Rooman ajoista. Me autamme sinua hyödyntämään niitä.