Markkinointi kautta aikojen, osa 2: Keskiaika

Blogisarjan toisessa osassa Creative Director Kasperi Heikkilä käsittelee markkinointia keskiajalla.

Keskiaikaan viitataan usein hieman virheellisesti pimeänä aikana. Pinttyneissä mielikuvissa ajanjaksoa määrittävät kurjuus, uskonnollinen kiihko ja itsevaltiaina mellastavat linnanherrat. Pelkästään termi keskiaikainen viittaa yleensä johonkin auttamatta vanhentuneeseen. Tämä tulkinta on kuitenkin korkeintaan vain puolitotuus. Todellisuudessa keskiaikainen elämä on täynnä yhtymäkohtia nykymaailmaan ja moni nykyaikaiseksi mielletty arkipäiväinen konsepti on syntynyt juuri tällä aikakaudella. Tämä pätee myös markkinoinnin ja mainonnan saralla, siitäkin huolimatta, että keskiaikana sana brändäys ei viitannut trenditietoisessa mainostoimistossa tapahtuvaan kofeeininkatkuiseen pöhinään, vaan oli nimitys erittäin väkivaltaiselle rangaistuskeinolle.

Markkinointia markkinoilla

Ilman keskiaikaa emme todennäköisesti puhuisi markkinoinnista. Tämä perustuu erityisesti siihen, että sanana markkinointi on tutkijoiden mukaan peräisin juurikin keskiajalta. Sana markkinointi viittaakin alun perin kirjaimellisilla markkinoilla tapahtuvaan kaupalliseen toimintaan.

Suurissa asutuskeskuksissa säännönmukaisesti järjestetyt markkinat muodostivat keskiaikaisen kaupankäynnin ytimen. Kauppareittien kehittymisen myötä tavaraa liikkui ympäri Eurooppaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Taloudellisessa mielessä siis kaupustelijoita, käsityöläisiä ja maanviljelijöitä pursuneet torit olivat aikakauden vastine moderneille kansainvälisille business hubeille.

Markkinoilta ei puuttunut myöskään mainontaa. Torit olivat täytetty kyltein sekä julistein ja saattoivatpa varakkaimpien myyjien palkkaamat artistit lurauttaa jopa mainoslaulun. Ilma oli myöskin pullollaan airuiden täräyttämiä kuulutuksia, jotka eivät sinänsä eronneet paljon nykyaikaisissa ostoskeskuksissa kuultavista ilmoituksista.

Aikaa kestävät tunnukset

Valtakunnat, niiden hallitsijat ja eri organisaatiot ovat käyttäneet tunnuksinaan eri symboleita antiikista alkaen. Roomalaisten aquila eli kotka on nykyäänkin tunnistettava tunnus ja monen apteekkien logoa koristaa asklepioksen sauva. Oma lukunsa on tietysti erilaiset uskonnolliset symbolit, joista kristinuskon risti lienee läntisestä näkökulmasta merkittävin.

Merkittävä osa nykyisistä valtiollisista ja kansainvälisistä tunnuksista pohjautuvat kuitenkin juurikin keskiaikaiseen symboliikkaan. Esimerkkinä voidaan käyttää Suomen valtiollisia tunnuksia. Pohjalainen jalopeura on ollut esivallan symbolina jo 1300-luvulta alkaen. Samalta vuosisadalta on myös peräisin pohjoismaisen ristilipun protoversiot.

Myöskin kauppiaat ja käsityöläiset ymmärsivät tunnuksien ja tuotemerkkien merkityksen. Esimerkiksi varhaiskeskiaikaiset Ulfberht-miekat ovat saaneet nimensä terään taotusta säiläkirjoituksesta, joka ei loppujen lopuksi ole niin kaukana puhelimissa koreilevista omenalogoista. Tuotemerkit olivatkin keskiaikaisessa kauppatavarassa varsin yleinen näky.

Kirjapaino

Myöhäiskeskiajan Saksassa kehitettyä kirjapainoa voidaan pitää koko aikakauden merkittävimpänä keksintönä. Innovaation tuomat mahdollisuudet eivät jääneet huomaamatta myöskään kauppiailta, jotka saman tien tajusivat systeemin mahdollistaman potentiaalin mainonnan saralla. Siinä missä mainosjulisteet oltiin aikaisemmin tehty yksitellen käsityönä, pystyttiin niitä monistamaan nyt tehokkaan järjestelmällisesti. Vaikka varsinainen kirjoitetun mainonnan läpimurto koettiinkin vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa sanomalehtien myötä, niin nämä siemenet oltiin kylvetty jo satoja vuosia aikaisemmin.

Jaa tämä bloggaus:

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on linkedin

Sukella syvemmälle