Tekoälyn historia
Tekoälyn historian voidaan sanoa varsinaisesti alkaneen toisen maailmansodan aikaan, mutta ideana se on tuhansia vuosia vanha. Antiikin tarinoissa mainitaan keinotekoinen älykkyys ja monet kirjallisuuden merkkiteokset sivuavat aihetta. Tunnetuin lienee Mary Shelleyn kauhuklassikko Frankenstein: uusi Prometheus, jossa tohtori Frankenstein luo keinotekoisen entiteetin – hirviön – jolle kuitenkin muodostuu omakuva ja tietoisuus.
Tieteenalana tekoalan tutkimus syntyi 1950-luvun alkupuoliskolla Darthmouthin yliopistossa, pohjautuen erityisesti Alan Turingin laskentateorioihin, joilla oli merkittävä rooli 1940-luvun sodissa. Aluksi tekoälyt olivat hyvin yksinkertaisia, rajoittuneita järjestelmiä, kun taas nykyään koneoppiminen ja monimutkaiset algoritmit ovat tehneet tekoälystä osan jokapäiväistä elämäämme. Tekoäly onkin jo nyt korvaamaton osa puhelimia, tietokoneita ja muita vempaimia. Käytännössä myös kaikki ohjelmistot Sirin tai Google Assistantin kaltaisista aputyökaluista aina käännösohjelmiin ja jopa sähköpostilaatikoihin käyttävät tekoälyä hyväkseen jossain muodossa.
Tekoälyn vaikutus ulottuu paljon arkielämän hupivehkeitä laajemmalle. Yritykset sekä teollisuudenalat ovat ottaneet tekoälyn käyttöön parantaaksensa toimintansa tehokuutta. Myös valtiolliset toimijat käyttävät tekoälyä apunaan aina paperinpyörittelystä laajaan massavalvontaan, joka saa 80-luvun dystopiarainatkin näyttämään maltillisilta.
Jo nykyiseltään tekoäly mahdollistaa prosessien optimoinnin ja automatisoinnin uskomattomalla tavalla, joka vähentää inhimillisiä virheitä. Esimerkiksi lääketieteen alalla tekoälyalgoritmit pystyvät jo nyt diagnosoimaan sairauksia huomattavan tarkasti, joskus jopa ihmislääkäreitä paremmin.
Onko tekoäly saavuttanut tietoisuuden?
On laajasti esitetty, että tekoäly olisi saavuttamassa tietoisuuden, jota eittämättä seuraisi ns. teknologinen singulariteetti. Onkin aiheellista kysyä, kuinka lähellä tätä skenaariota todellisuudessa olemme. Tietoisuuden määritteleminen on laaja filosofinen kysymys, johon minä en osaa ottaa kantaa, sillä sukunimeni on Heikkilä, ei Descartes tai Locke. Jos kuitenkin mennään yleisen sanakirjamääritelmän mukaan, niin oma arvioni on, että tekoäly ei ole saavuttamassa tietoisuutta lähiaikoina.
Nykyiset tekoälyohjelmat voivat kyllä imitoida inhimillistä vuorovaikutusta, joskus erittäin uskottavasti, mutta kyse ei ole varsinaisesta tietoisuudesta. Kyse on vain erittäin monimutkaisista matemaattisista yhtälöistä, ei kuitenkaan mistään, mikä varsinaisesti simuloisi aivojen toimintaa.
En väitä, etteikö synteettisen tietoisuuden kehittäminen tulisi olemaan aikanaan mahdollista. En kuitenkaan lähde spekuloimaan tämän kehityksen aikataulusta, tai sen lopullisesta vaikutuksesta ihmiskunnalle. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisellään tekoälyohjelmistot ovat vain työkaluja – joskin hyvin kehittyneitä sellaisia.
Millaisia mahdollisuuksia tekoäly tarjoaa?
Tekoäly jo nykyisellään mahdollistaa monet arkisina pidetyistä asioista aina puhelimien tarkoista kameroista sähköpostisuodatukseen asti. Tulevaisuudessa tekoäly tulee olemaan yhä enemmän keskeisempi osa niin arki- kuin työelämää. Henkilökohtaisesti näen tämän pääosin positiivisena asiana. Algoritmien kyky käsitellä suurta määrää dataa voi olla avainasemassa kun puhutaan lääketieteen kehittymisestä tai ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä. Tosielämän esimerkkinä, tekoäly auttoi koronarokotteen kehittämisessä ja pystyy havaitsemaan syöpakasvaimia lääkäreitä aikaisemmin.
Terveydenhuolto onkin ala, jonka suhteen olen erityisen toiveikas koneoppimisen tuomista mahdollisuuksista. Kehittynyt tekoäly mahdollistaa diagnostiikan nopeuttamisen ja hoitojen yksilöimisen. Lääkärien ja hoitohenkilökunnan taakan kasvaminen tulee olemaan haaste länsimaissa huoltosuhteen heiketessä ja tässä suhteessa tekoälytyökaluilla tulee olemaan iso rooli. Toisaalta taas automatisoidut prosessit voivat luoda myös tasa-arvoa alueille, joissa pääsy laadukkaat terveydenhuollon pariin ei ole ollut mahdollista.
On vaikea luetella kaikkia mahdollisuuksia, mitä tekoäly voi tuoda tullessaan. Sen merkitys tieteen kehittymiselle on kiistaton. Toisaalta, aivan kuten mikä tahansa työkalu, sen tarjoamat mahdollisuudet ovat kiinni siitä, ketä sitä voi käyttää. Ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään.
Korvaako tekoäly luovan työn?
Opiskellessani peruskoulussa, en voinut sietää matematiikkaa. Ei siksi, että se olisi ollut erityisen haastavaa, vaan koska se tuntui tylsältä – ja erityisesti turhalta. Miksi minun piti siis päntätä jotain laskukaavoja ja muuta mälsää, kun taskussani oli kerran laskin, joka tekee sen kaiken puolestani?
On kiistatonta, että mikä tahansa Tiimarista ostettu taskulaskin laskee kertotaulut nopeammin, kuin maailman teräväpäisin ihminen. Siitä huolimatta matematiikkaa tarvitaan yhä elämän kaikilla aloilla ja kouluaineena se onkin yhä arvostetuin. Tämä johtuu siitä, että vaikka koneet pystyvät laskemaan, ne eivät pysty ajattelemaan. Yksinkertaistettuna, tarvitsemme yhä ihmisiä tarttumaan laskimeen ja käyttämään sitä.
Sama asia koskee luovaa alaa. Tekoäly saattaa muuttaa luovia prosesseja, mutta kehittyminen on aina ollut osa alaa. Taidehistoria olisi ollut melkoisen erilainen, jos Brunelleschi olisi päättänyt olla välittämättä perspektiivistä tai Picasso olisi päättänyt pitäytyä klassisessa tyylissä.
On toki totta, että tekoälyohjelmistojen avulla saatetaan loukata luovan alan ammattilaisten oikeuksia, esimerkiksi käyttämällä työkalua plagiointiin. Valitettavaa on kuitenkin, että epäreilut säännöt ja hyväksikäyttö on ollut osa luovaa alaa aina – syy tähän löytyy täysin muualta, kuin työkalujen kehittymisessä.
Onko tekoäly eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle?
Muun muassa edesmennyt fyysikko Stephen Hawking ja Elon Musk ovat varoittaneet, että tekoäly on eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle. Näin uskoo myös lähes puolet kaikista IT-alan asiantuntijoista. Pelko on ymmärrettävä, mutta ei täysin perusteltu – ainakaan nyt tai lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä ihmiskunnan olemassaololle on olemassa ajankohtaisempia uhkia kuin mahdollinen koneiden kapina.
Suhtaudun tekoälyn aiheuttamaan eksistentiaaliseen uhkaan vähättelevästi kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että tutkijoiden kyky simuloida aivojen toimintaa on vielä lasten kengissä, eikä näin ollen keinotekoinen yleisälykkyys ole vielä lähelläkään todellisuutta. Toinen seikka on logistinen – vaikka ihmiskunta rakentaisi huippuälykkään deus ex machinan, jumalan koneesta, niin se olisi kuitenkin fyysisen todellisuuden rajoittama. Älykkyys ei itsessään vielä tarkoita kaikkivoipaisuutta. Vaikka taskulaskimesi omaisikin ymmärryksen koko maailmankaikkeudesta, ja päättää käyttää kaiken tämän tiedon tuhotakseen juuri sinut, niin se on silti vain taskulaskin. Logistiset ongelmat koskevat myös tekoälyä.
On myös hyvä muistaa, että vaikka tietokoneet selviytyvät tietyissä rajatuissa ympäristöissä ihmisiä paremmin, tietokoneita käyttävät ihmiset rökittävät tietokoneet.
Tekoälyn aiheuttamat ongelmat
Kuten mitä tahansa työkalua, myös tekoälyohjelmistoa voi käyttää väärin. Koneiden kyky imitoida ihmiskommunikaatiota on varteenotettava uhka, mitä tulee disinformaation levittämiseen ja petosten tehtailuun.
Toinen huolestuttava trendi on ns. deep fake -videot, joissa henkilön naama on lisätty toisen ihmisen kehoon. Deep fake -teknologiaa on käytetty hyödyksi esimerkiksi Hollywood-tuotannoissa, mutta se mahdollistaa myös pahantahtoisemmat käyttötarkoitukset. Jossain tapauksissa deep fakea on käytetty väärentämään jopa aikuisviihdemateriaalia.
Ulkonäkö ei ole ainoa asia mitä kone pystyy imitoimaan – jopa henkilön ääni on väärennettävissä. Tulevaisuudessa onkin yhä vaikeampaa olla varma siitä, mikä on aitoa.
Tästä syystä onkin selvää, että tekoälyn kehitys pitää ottaa huomioon niin koulutuksessa, kuin myös lainsäädännössä. Toisaalta valtiolliset tahot eivät ole itse myöskään täysin viattomia siinä, mitä tulee AI:n kyseenalaiseen käyttöön. Monet valtiot ovat ottaneet koneoppimisen osaksi massavalvontaa, joka aiheuttaa valtavan uhan tavallisen kansalaisen yksityisyydelle.
Hyvän ja pahan tuolla puolen
Kreikkalaisen taruston mukaan Prometheus antoi ihmiselle tulen – palkaksi tästä jumalat sitoivat hänet vuoren huipulle lintujen nokittavaksi. Sama kohtalo ei toivottavasti uhkaa meitä, jotka pitävät AI:n kehitystä positiivisena, mutta silti vertauksessa tuleen on jotain osuvaa. Kuten tuli muutti ihmisten elämää ja mahdollisti uusia teknologisia edistysaskelia, myös tekoälyn kehityksellä on potentiaalia mullistaa maailmaa. AI:n avulla voidaan ratkaista monimutkaisia ongelmia, tehostaa prosesseja ja luoda uusia innovaatioita, jotka voivat parantaa ihmisten elämänlaatua merkittävästi. Toisaalta siihen liittyy uhkia, joiden vähättelemisellä voi olla kauaskantoisen seuraukset.
Hyvä ja paha ovat termejä, joita tekoälyä on turha kuvailla, ainakaan tässä vaiheessa. Lopullista vastausta tämän työkalun lopullisesta merkityksestä ihmiskunnalle tuskin nähdään vielä meidän elinaikanamme.
